Mutsin ja Faijan Kiima
Heräsin yöllä taas omia aikojaan. Aikaerorasitus se ei lakkaa näemmä ikinä vaivaamasta. Vuosi Uudessa-Seelannissa on takana. Makaan entisessä sängyssäni lapsuudenkodissani ja sytytän yöpöydän lampun. Kello on kaksi. Venyttelen. Kusihätä. Hiippailen vessaan kuselle. Eteiskäytävässä havahdun outoon ääneen. Pieniin huokailuihin, vikinään ja ähinään. Vanhempieni makuuhuoneen oven raosta paistaa himmeä valo. Niilläkin on näemmä yöpöytävalo päällä. Olin kuullut