Heräsin mökillämme aurinkoiseen kesälomalauantaiaamuun, kesätyöt alkaisivat vasta kahden viikon päästä. Leuto tuuli kahisutti pihakoivuja, sen verran että juuri kuuli ja lintujen liverrys täydensi lopun kesäaamun ulkoa kuuluvasta äänimaailmasta. Pidin silmät vielä kiinni nauttien aamun kiireettömyydestä ja kuulostelin millä tasolla kusihätä mahtoi olla. Peite oli myttääntynyt seinää vasten, kun makasin siinä selälläni pelkät bokserit jalassani ja

– Aada, nyt uimaan sieltä, kuuluu Pasin huuto rantavedestä. – Joo joo, ihan kohta. Mä lämmittelen viel hetken, vastaan ja totean samalla itsekseni, että biksut, joiden yläosa vielä viime kesänä peilistä kotona katsottuna ei näyttänyt ollenkaan samalta, millainen mielikuva itsellä oli vielä niitä kaupassa ostaessa. Silloin jäivät kangaspalat, joiden piti sopivasti olla täynnä pulleita rintoja,