Kaarros vasemmalle. Kaarros oikealle. Rinteen reunassa oleva punainen turva-aita lähestyi ja mä siirryin keskemmälle. Tuukka laski jotain parikymmentä metriä mun edellä. Sen liikkeet oli itsevarmoja. Vaikka mäkään en ollut aloittelija, oli Tuukka laudalla lahjakkuus. Mä ajattelin, että eihän tää nyt niin pahalta tuntunut. Jos Palander on laskenut tästä, niin kai sitten minäkin. Tosin Kallella oli
Jatkoa novellille Heräsin ihanimpaan kuviteltavissa olevaan olotilaan: tiukkaan lusikka-asentoon setäni hellässä syleilyssä. Tunsin Jarin aamuseisokin jöpötyksen pakaroitani vasten, joten päätin käyttää tilanteen täysivaltaisesti hyväkseni. Liikutin ensin peppuani varovasti setäni syliä vasten, mutta Jarin levollisen hengityksen perusteella hänen unensa ei siitä häiriintynyt. Niinpä viimein hamusin himoitsemani kookkaan kalun käteeni ja ohjasin sen päättäväisesti pyllyreiälleni. Setäni terskan
“Hei Lauri, täällä!” kuulin miehekkään matalan äänen kutsuvan minua jostain lähettyviltä. Käänsin katseeni huudon suuntaan ja pian erotin Jarin raamikkaan olemuksen asemalaiturin ihmisvilinän keskeltä. Innosta hihkuen juoksin setäni luo ja kapsahdin tämän kaulaan. Jari ei tuttavallista elettäni säpsähtänyt, ja ohitsekiitävän hetken luulin jo hänen aikovan suudella minua kaikkien noiden tuntemattomien ihmisten edessä. Vaistomaisesti molemmat kuitenkin
“Vau, näytätpä sä seksyltä puvussas ja uus lakki päässä”, Lauri huudahti hypätessään viereeni autoon pelkääjän paikalle. “Kiitos kiitos, et näytä hassummalta sinäkään”, vastasin kurvatessani ulos Laurin yläasteen pihalta ja vilkaistessani kauluspaitaan ja farkkuihin sonnustautunutta veljeäni. “Noh, saitkos sinä sitä peruskoulun päästötodistusta?” kysyin leikkisästi pikkuveljeltäni, joka ei tunnetusti ollut mitään lukumiehiä. “Kyllähän muutamakin ope uhkasi laskea
